POST-NATURE

MUU Kaapelin näyttelyn veistokset jatkavat Minna Kangasmaan vuodesta 2008 työstämää teossarjaa Systema naturae. Sarjan teoksissa Kangasmaa tarkastelee ihmisen, yhteiskunnan ja luonnon vuorovaikutussuhteita sekä niiden potentiaalia synnyttää sekä tuhoa että edistystä.

Sanana luonto on arkipäiväinen, mutta käsitteenä sen määrittely käy päivä päivältä haasteellisemmaksi – uudet käsitykset luonnosta paljastavat uusia puolia myös itsestämme, yhteiskunnasta, kulttuurista ja historiasta. 1700-luvulla ruotsalainen luonnontutkija Carl von Linné sijoitti taksonomiseen järjestelmäänsä ihmisen yhdeksi lajiksi kädellisten lahkoon. Lajinimen perään hän lisäsi kehotuksen ”Nosce te ipsum”, ’’Tunne itsesi’’. Tähän kehotukseen pohjaten Kangasmaa on tehnyt teoksia, joissa hän on etsinyt vaihtoehtoisia tapoja ymmärtää maapallo inhimillisen ja ei-inhimillisen kohtauspaikkana. Keskiössä on ihmiselle ominainen empatian kyky ja sen ulottaminen koko maapalloa koskevaksi. Suhteellamme muuhun olevaiseen ja siihen miten käytämme ja jaamme niukentuvia resursseja, ja millä tavalla kohtelemme toisia ihmisiä, eläimiä, kasveja ja ylipäänsä kaikkea tällä planeetalla, on vaikutuksia nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Tässä empatialla on ratkaiseva asema, sillä se saattaa olla tie uudenlaiseen ymmärtämiseen.

Lyhyesti sanottuna Kangasmaa pyrkii teoksillaan avaamaan näkökulmia ulos ihmiskeskeisestä maailmankuvasta ja haastamaan suhteemme materiaaliseen maailmaan, sillä hän on vakuuttunut ettei ole mitään tärkeämpää ja kiireellisempää kuin tarkastella nykyistä ekologista kriisiä.

Ympäristöasiat ovat omalla tavallaan vaikeita aiheita taiteessa ja muutenkin. Timothy Morton kirjoittaa kirjassaan "Ecology Without Nature", että nykyään tuskin kukaan haluaa mainita ympäristöä, koska silloin uhkaat kuulostaa tylsältä tai tuomitsevalta tai hysteeriseltä, tai näiden kaikkien sekoitukselta. Mutta Morton näkee myös syvemmän syyn: Kukaan ei pidä siitä, kun mainitset ympäristön, koska tuot sen etualalle. Toisin sanoen se lakkaa olemasta ympäristö. Se pysähtyy olemasta jotakin, joka ympäröi ja ylläpitää meitä. Kun ajattelet, mihin jätteesi menee, maailmasi alkaa kutistua.

Näyttelyn teokset kiinnittyvät aikaan, jona ihmisen toiminta on läpikotaisesti muuttanut Maan ekosysteemejä ja geologista muotoa. Muovi on yksi niistä materiaaleista, jonka voi puhtaasti ajatella olevan ihmisperäistä ja jonka vaikutuksia ekosysteemiin ei täysin tiedetä. Orgaanisen ja synteettisen sekoittuessa muovista on tullut myös osa meitä. Havahduttaako muovin sekoittuminen kiinteäksi ja erottomaksi osaksi luonnon systeemejä meidät huomaamaan luonto-käsitteen ongelmallisuuden? Mitä luonto on sen jälkeen, kun se ei ole enää luontoa?

Näyttelyn avajaiset perjantaina 27.9.2019 klo 17–19. Tervetuloa!

Näyttelyn toteutusta ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahasto ja Taiteen edistämiskeskus. 

MUU Kaapeli
Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 C, Helsinki
Avoinna: ma–pe 10–19, la–su 12–16