The Ambient Structure
Carsten Schiefer | kuraattori, Galerie elm75, Berliini, Saksa
Kangasmaa arvostaa raakoja materiaaleja. Hänen materiaalejaan ovat metallilanka, kaakelisirpaleet, betoni. Kovan alkumateriaalinsa taiteilija muuntaa kuitenkin hienovaistoisiksi sisällöiksi. Silti materiaalin ja usein luonnonläheisten motiivien välinen kontrasti säilyy peittelemättömänä. Se osuu heti ensimmäisellä katseella silmään, jo ennen kuin Kangasmaan teosten syvyys avautuu katsojalle.
Ihmiskunnan ikivanha unelma on herättää kuolleet elämään tai peräti luoda taiteen kautta elämä kuten Ovidin Pygmalion. On varmaankin hyvä, ettei se ole toistaiseksi toteutunut. Minna Kangasmaa astuu kuitenkin tälle tielle. Kuolleesta materiaalista hän muokkaa esineitä, joiden esikuvat on otettu luonnosta. Hän muuttaa karheat, kovat aineet ylisuuriksi kukiksi, filigraanisti kukkiviksi metallilankapuiksi tai hienoiksi betonisimpukoiksi. Tulos on yllättävän suloinen ja kumoaa materiaalin karuuden kieltämättä kuitenkaan sen alkuperää. Kangasmaan katse jälleensyntyneeseen luontoonsa on viileän asiallinen. Tämä luonto ei ole simulaatio vaan tulkinta. Hän nimenomaan ei halua olla Pygmalion. Kangasmaa pikemmin keskittää keinotekoisen elämän sen omiin ääriviivoihin kuin yrittää saavuttaa täydellisen illuusion. Esikuvan hauraus on "parannettu", mutta vasta sen kumoamisen kautta haurauden arvo tulee näkyviin.
Missä symmetrisyys ja sirorakenteisuus lumoavat, siellä taiteilija luopuu mystisistä rönsyistä ja sadunomaisista hämmennyksistä. Taidehistorian perinteisiin puutarhakuvauksiin hän ottaa etäisyyttä Minna Kangasmaa työskentelee nykyhetkessä ja tulkitsee luontoa sekä kunnioittavasti että ajanmukaisesti.